Mykkä poika (Bobrov) elää ramman äitinsä (Ikäheimo) kanssa syrjäisellä maatilalla. Isä (Tommila) on vankilassa ja pojan tehtävänä on auttaa äitiään ja hoivata tätä. Äidin ja pojan arki rikkoontuu, kun tilalle saapuu muukalainen (Liska) mukanaan viesti isältä ja luoti kyljessään. Muukalainen jää tilalle vielä parantumisen jälkeenkin ja mies, joka aluksi vaikuttaa mukavalta saa koko ajan enemmän ja enemmän pahansuopia piirteitä ja pikku hiljaa pojan maailma on särkymispisteessä.

Valkeapään esikoisohjaus on kaunis, verkkainen ja lyyrinen tarina, joka ei paljasta mitään sisällöstään suoraan. Kaikki salaisuudet mitä pojan ja äidin elämään kuuluu, paljastuvat vihjeiden ja visuaalisuuden kautta. Toteutuksessa näkyy kaikuja sellaisilta mestareilta kuin Tarkovski ja Kubrick. Elokuva etenee hitaasti ja siinä ei ole dialogia juuri lainkaan. Jokainen kuva on kuin kaunis postikortti ja äänimaailma uskomattoman hienosti suunniteltu. Vaikka rytmi on hidas, se ei ole missään vaiheessa laahaava ja jokainen tarkoin sommiteltu kohtaus vie tarinaa eteenpäin. Kaiken kaikkiaan Muukalainen on harvinainen suomalainen elokuva: se on kaunis, omaperäinen ja se vaatii katsojalta hieman tarkkaavaisuutta, jotta kaikki sen salaisuudet aukeavat.

Pääsosissa: Vitali Bobrov, Pavel Liska, Emilia Ikäheimo ja Jorma Tommila
Käsikirjoitus: J-P Valkeapää ja Jan Forsström
Ohjaus: J-P Valkeapää
Ensi-ilta: 30.1.2010
Ikäraja: K13